Kuvat/Pictures: Henri
Edited by Me
Heippa pitkästä aikaa! Muutama ehkä huomasikin jo Instagramin puolelta, että käväisin jälleen koelauluissa viime kuun puolella. Tällä kertaa kyseessä oli itselleni hyvinkin jännittävät ja tärkeät koelaulut ja ajattelin kirjoittaa niistä hieman sekä avata omia tuntemuksia tästä kokemuksesta! Koelauluissa on kyllä tullut käytyä ja pidän niitä todella tärkeinä - niistä saa esiintymiskokemusta, joutuu kohtaamaan uusia tilanteita, pärjäämään jännityksen kanssa, niissä saa soittaa (usein) pianistin kanssa ja niitä varten joutuu treenaamaan ohjelmistoaan parhaaseen mahdolliseen kuntoon, joten ne toimivat myös hyvänä treenimotivaationa kun on selkeä tavoite johon täytyy tähdätä.
Nyt syksyllä päätin tarttua tilaisuuteen ja hakea yhdeksi Radion Sinfoniaorkesterin Nuorten Solistien konsertin 2016 solisteista. Kyseessä oli avoin haku ikärajalla ja haku oli yhteinen useille eri soittimille kuten pianolle, jousisoittimille, puhaltimille, laulajille sekä monille muille instrumenteille. Ensimmäisenä tuli lähettää vapaamuotoinen hakemus, jossa kertoi itsestään lyhyesti ilman valokuvia tai todistuksia. Panostin hakemukseen huolella säilyttäen omanlaisen kirjoitustyylini ja ilokseni sain kutsun koesoittoon. Koesoitossa esitin Ännchenin aarian ''Kommt ein schlanker Bursch gegangen'' Weberin oopperasta Der Freischütz jonka voi kuunnella esimerkiksi tästä. Saavuttuani ja ilmoittauduttuani koelaulutilaisuuteen sain tietää vuoroni olevan vasta 1 tunnin ja 45 minuutin päästä, joten hermoilua lievittääkseni kuuntelin kaikkia rakastamiani ooppera- ja musikaaliklassikoita putkeen koska ne toimivat hyvinä ''tsemppibiiseinä'' itselleni. Ennen omaa vuoroani sain mahdollisuuden käydä kappaleen läpi pianistin kanssa ja olen tästä todella kiitollinen - aikataulu nimittäin oli tiukka ja tämä oli pianistilta hyvin ystävällinen ele. Ääni oli vähän hukassa muutaman tunnin hiljaisuuden jälkeen vaikka olin yrittänyt venytellä ja verrytellä, eikä suoritus ollut sellainen, kun olisin halunnut. Epävarmuus ja jännitys, sekä pelko epäonnistumisesta kuului äänessä. Tämä oli omiaan lisäämään jännitystä.
Kurkkua kuivasi hurjasti esiintymisjonossa odotellessa ja koitin vain rauhoittua, join vettä, hymisin ja inisin ja pyörittelin hartioita. Ennen omaa vuoroa minulla oli mahdollisuus odottaa yksin harjoitushuoneessa muutaman minuutin ajan, josta olen hurjan iloinen, sillä tämä oli minulle se ratkaiseva hetki. Tässä kohtaa tuntui ensin että ''apua, ääni ei lähde eikä tule ja ei tästä mitään tuu!'' jolloin pysäytin omat ajatukset hetkeksi ja kerroin itselleni ääneen että voin ihan hyvin lopettaa tämän panikoimisen. Kerroin itselleni, kuinka osaan, ääneni on tallella, kappale tulee menemään hyvin ja nyt on vaan aika luottaa itseeni ja päästää irti kaikesta turhasta pelosta ja mietteistä, koska eihän tässä ole mitään hätää - olen menossa tekemään parhaani ja nauttimaan esiintymistilanteesta. Tästä rohkaistuneena kajautin menemään viimeiset äänenavaukset ja sieltähän se ääni tuli - puhtaana ja kirkkaana.
Sitten olikin jo oma vuoro - hengitin syvään viimeisen kerran ja valmistauduin astumaan lavalle. Minulla oli hyvä olo astella tuomariston eteen itsevarmana ja iloisena - pääsinhän jälleen kerran laulamaan yleisölle ja sitä minä rakastan. Esitys sujui hyvin ja korkeat äänet tulivat puhtaasti ja kirkkaasti - pianoharjoituksen aikana kokemani epävarmuus oli tipotiessään. Sain laulaa kappaleeni loppuun (joka ei siis ole itsestäänselvyys), vastaanotto kappaleen jälkeen oli hymyileväinen, sain kiitokset, pitkät aplodit ja myös kehut pianistilta koe-esiintymisen jälkeen. Valitettavasti tänä vuonna Radion Sinfoniaorkesteri ei valinnut yhtään laulajaa Nuorten Solistien konsertin solistiksi, mutta minulle jäi tästä koe-esiintymisestä todella hyvä mieli ja tästä on jälleen hyvä jatkaa eteenpäin. Olen suunnattoman kiitollinen tästä mahdollisuudesta ja olen todella ylpeä itsestäni. Minä pääsin hakijoiden joukosta koe-esiintymään ja uskalsin luottaa itseeni, jonka seurauksena esitys onnistui toivotusti. Tämä oli minulle tärkeä muistutus siitä, että työ tuottaa tulosta ja edistystä ihan oikeasti tapahtuu, vaikka joskus tuntuu että kehitys vaan seisoo paikallaan. Mulle tämä oli henkilökohtaisesti iso juttu ja olenkin sitä mieltä että saan olla ylpeä itsestäni ja suorituksestani. Tämä oli myös tärkeä muistutus siitä, miten iso merkitys itse itsensä tsemppaamisella ihan oikeasti on. Kun uskoo itseensä, on jo puolimatkassa perille! Tottakai mua harmitti, ettei oma nimi löytynyt listalta, mutta tästä kokemuksesta ei voi kun olla todella onnellinen. Mulla riittää taas virtaa laulaa sydämeni kyllyydestä, opetella uutta ohjelmistoa ja syöksyä täysillä tavotteita päin. Pitkälle on tultu siitä, kun laulaminen oli pelkkä haave - nykyään se on tavoite jota kohden työskentelen täysin sydämin.
/ Just quickly in english this time: few of you most likely noticed on instagram how I auditioned to become one of the soloists for the Helsinki Radio Symphony Orchestra's young soloist concert 2016. I'm so glad that I decided to apply and then got an invitation to the auditions! When waiting for my turn I was very nervous and in the piano rehearsal before the audition I could hear the insecure feeling in my voice and I definitely wasn't happy with the rehearsal. Before my turn I got few minutes alone in a rehearsal room and really got a reminder of how important it is to believe in yourself. I talked to myself, asked myself what did I fear and then had a little pep talk with myself. And just like that, when I really believed in myself and said it out loud, my voice came out clear and bright. The audition went really well after all but sadly they didn't choose any singers as soloists this year (it was an open audition for many instruments). I'm still extremely grateful for this opportunity and it really reminded me that hard work pays off. It's funny how far I've come from just dreaming of singing - now becoming a singer is a goal that I work very hard for with all the passion I've got.
