Mä stailasin miehen, mies stailasi mut.
I picked his clothes, he picked mine.
Mitäs te ootte mieltä? Oikeestaan, kummankaan asu ei loppujenlopuksi poikkea hirveästi omasta tyylistä. Ainoot eroavaisuudet on ehkä ne, että mä en oo uskaltanu laittaa noita aurinkolaseja kun ainoastaan rannalle ja Henkka olisi ite tykännyt paidasta enemmän joko kokonaan housuissa tai kokonaan pois ja mä voin ihan rehellisesti myös myöntää, että se paita näytti paremmalta mun pään sisällä... huuups.
Me yllätyttiin molemmat siitä miten vaikeeta oli yrittää stailata toista: päässä oli mukamas joku täydellinen mielikuva asusta valmiina, mutta sitten mikään ei toiminutkaan ja vaatekasat keräänty sängylle kun molemmat yritti saada aikaseksi edes jotakin järkevää. Meinattiin jo luovuttaa, kunnes valittiin ekana mieleen tulleet asiat, puettiin toisemme ja päätettiin yhteistuumin että nyt saa luvan olla valmista! :-D Lopputuloksena molemmat oli sitä mieltä että asut oli makeet, onnistuivat ihan hyvin ja niissä vois lähteä kotoa ihan hyvillä mielin.
/ What do you think? Turned out that the outfits we chose for each other were not that far away from what we usually wear. The only exception for me was wearing the glasses because I've only got the courage to wear them at the beach so far. Henri would've liked his shirt all down or all in pants more, and I can admit too, it looked way better in my head... whooops.
We both got surprised how hard it was to style someone else: you had an idea in your head and then it actually didn't work when you tried it. We just piled clothes everywhere when trying outfits and then we almost gave up because it was so hard! After a while we both picked the outfits we had decided earlier and decided that we're ready :D Anyway, we both liked the outfits a lot after all and could both wear them again anytime.
