Stockholm through my phone

1. Juuri kentälle saapuneena, Arlanda Expressiä odotellessa! Koneessa sain paikan ekalta riviltä, mikä oli noin niinku, parasta ikinä.

2. Perillä Tukholmassa! Selfie todisteeksi, että hengissä oon.

3. Aamiainen Stockholm Brunch Clubilla. En pystyny syömään tota bagelia loppuun kun tuli tosi paha olo jostain syystä ja mua harmittaa vieläkin, koska kuinka usein sitä saa noin täydellisiä bageleita?! 

4. Mun netti ei toiminutkaan joten suunnistaminen oli vielä oletettua hankalampaa ja niimpä eksyin useaan otteeseen. Hiki päässä ympäriini ravattua otin taksin hotellille, joka sijaitsi aivan hevon kuusessa (mun mielestä). Hotelli oli kuitenkin tosi kiva ja voin suositella, jos on parempi (ja kärsivällisempi) käyttämään julkista liikennettä kuin minä. 

/ 1. Just arrived and waiting for the Arlanda express train to take me to Stockholm city centre. 

2. At Stockholm! Selfie to prove that I'm still alive.

3. Breakfast at the Stokcholm Brunch Club. I coulndn't finish that bagel as I started feeling sick and I'm still sad because well, how ofter you get to eat such a perfect bagel?!

4. My internet wasn't working (even though it was supposed to!) and trying to find my way without google maps and gps was way too hard, so I got lost quite a few times. When I was sick of running around all sweaty so I took a taxi to my hotel (which was really far away in my opinion). But the hotel was nice so I can recommend it if you're better with public transportation than I am. 

1. Mun hotellin edustalta! Iltapäivällä aurinkokin näyttäytyi. 

2.-3. Hotellin lähistöltä syysmaisemia, kun yritin etsiä kauppaa. Yllätys yllätys, eksyin siinäkin matkalla ja päädyin väärään kauppaan (jonka huomasin vasta kotona). 

4. Minä ja mun megapäheet aurinkolasit. Pääsivät esille vaan kerran koko reissun aikana, tän kuvan ajaksi, kun aurinko pilkahti. 

/ 1. From in front of my hotel. The sun was shining for a moment.

2.-3. Beautiful autumn colors. Took these pictures when I was trying to find a supermarket.

4. Me and my over-the-top sunglasses. I only got to wear them for this selfie as it was the only moment the sun was shining. 

1. Valmistautumista iltaa varten! 

2. Ja sitten valmiista kokonaisuudesta kuvaa. Toi mekko on ihan täydellinen, mutta en oo ihan satavarma sopiiko toi väri mulle? Huulilta löytyy NYX matte lip cream Stockholm, koska stokiksessa kerran olin ;) 

3. Katsomossa odottamassa että Phantom of The Opera alkaa. Tässä kohtaa selvisi mulle, että se lauletaan kokonaan ruotsiksi! Vaikka kielellisesti kokemus oli hyvinkin hämmentävä, oli laulajat tosi hyviä ja musikaali jälleen kerran todella koskettava. 

4. Tuo on SE kattokruunu! 

/ 1. Getting ready for the evening!

2. My outfit of the night. I love that dress (old&borrowed) but I'm not sure if that color suits me? On my lips NYX matte lip cream Stockholm, because I was in Stockholm ;) 

 3. Me waiting the Phantom of the Opera to begin. I only then was told that it'll be sung in swedish, which was very confusing, but I still liked it and the singers were magnificent. 

4. It's THE chandelier!

 1. Hotelliaamiaista. Oli tosi jees, että siellä oli aamiaisellakin take away kuppeja, niin nappasin vielä lähtiessäni kupillisen kuumaa huoneeseen. 

2. Matkapäivänä valmiina huoneen luovutukseen ja toiseen päivään joka sisältäisi jälleen matkalaukun raahaamista pitkin katuja hiki päässä. Jätin onneksi laukun säilöön Åhlensille ja harhailin vapaana kantamuksista. 

3.-4. Tukholmaa. 

/ 1. My hotel breakfast. I liked that they had take away cups there so I could took one more cup with me to the hotel room.

2. Ready to leave the hotel and to run around with a suitcase all sweaty again. I though left in a locker while I did some shopping and it was way easier that way. 

3.-4. Stockholm. 

1. Oli vähän tuulista. 

2.-3 Tukholmaa.

4. Maailman söpöimpiä minikaktuksia! Olisin niiiin halunnut ottaa kotiin muutaman. Harmitti kun en oikein voinut. 

/ 1. It was quite windy!

2.-3 More of Stokcholm.

4. The worlds cutest cactuses! I wish I could've taken them home with me. I was kinda sad to leave them there. 

1. Lähtöpäivän selfie! 

2.-3 Vielä vähän lisää Tukholmaa. 

4. Keskustassa H&M:n Home sisustuskaupan edessä myytiin tuoreita kukkia, jotka oli aseteltu esille todella kauniisti. Teki mieli marssia ostamaan ensin maljakko ja sitten ovelta siihen sopivat kukat! Tuo kukkakuva on varmaan suosikkiotokseni koko matkalta.

/ 1. Ready-to-go selfie!

2.-3 and a bit more of Stokcholm...

4. In the centre there was flowers sold in front of the H&M Home boutique. They were in a boxes and all different kinds of colors and greens and just so pretty! I thought it was such a good idea and I wanted to go and buy a vase and then flowers for it. The photo is propably my favourite from the whole trip. 

Pink is my new black

Heippa! Mitä teille kuuluu? Mulla on töitä ihan superisti, mutta töiden ohella kuuluu muuten hyvää. Kirjoittelen tätä lentokoneesta ja oon matkalla Tukholmaan yhdeksi yöksi. Meen katsomaan tänään illalla Phantom of The Operaa ja oon ihan superinnoissani, sillä sehän tunnetusti on mun lempimusikaali, jonka osaisin laulaa vaikka päällä seisten ja jota katsoessani tirautan kyyneleet tottuneesti ainakin kolme kertaa. Nenäliinat? Check. Pääroolissa kummituksena laulaa upea Peter Jöback ja oon aika varma, että illasta tulee ihan huikea - oon odottanu tätä kesästä saakka! 

Mua vähän kuumottelee, että miten tuun pärjäämään mun surkeiden suunnistustaitojen kanssa & löydänkö edes hotellille, mutta no, onneks on GPS.

Nyt tää jo laskeutuu ihan kohta, vaikken oo ehtiny istua kun hetken, joten kuulemiin! 

/ How are you? I'm writing this on a plane going to Stockholm and I'm going to watch the Phantom of The Opera tonight! The lead will be played by Peter Jöback and I'm sure tonight will be amazing. I mean, I've waited for this since summer! My only concern is that I'll get lost but luckily there's GPS haha. The plane will land soon so talk to you later!

xx Dora Marie 

Blue Jungle - Bedroom makeover

              BEDROOM BEFORE

BEDROOM AFTER

Vihdoin ja viimein olen päässyt eroon siitä kärsineestä kukkatapetista joka on jossain takaraivossa häirinnyt mua siitä asti kun sen näin ekan kerran. Tapetti oli jo kellastunut ja osittain myöskin värjäytynyt, sekä jostain kohdista myös kulunut puhki eli no, oli jo aikakin vaihtaa. Tähän kyseiseen tapettiin törmäsin kun luin Deko-lehden asuntomessunumeroa ja tämä kuvio siinä lehden sivulla oli täyttä rakkautta ensisilmäyksellä. Tutkailin eri vaihtoehtoja tämän salamarakkudenkin jälkeen, mutta niinhän se vaan oli, että ei mikään enää ollut yhtä ihana... 

Kyseessä on siis photowall.fi:n valokuvatapetti, jonka tilasin heidän verkkokaupastaan mittojen mukaisesti. Tapetti on kiiltävä ja heijastaa hiukan valoa, mutta en ole huomannut tästä olevan mitään haittaa. Tapetin tilaus oli superhelppoa ja mittojen puolesta otettiin vähän extraa sekä pituus- että leveyssuunnasta. Tapetointi itsessään oli hermoja raastavaa, enkä tiedä uskallanko siihen ryhtyä enää uudestaan kun pelkäsin kokoajan tapetin menevän rikki tai vinoon ja lopputuloksen oleva täyskatastrofi. Saatiin kuitenkin tapetti seinään yhteistoimin (sovittiin ettei saa riidellä) ja ollaan lopputulokseen enemmän kuin tyytyväisiä. Halusin näyttävän tapetin joka toimisi vähän niinkuin sängynpäätynä ja mielestäni rohkea kuviotapetti ajaa asiansa huomion keskipisteenä vallan mainiosti. Mitäs te ootte mieltä? Mä en vois olla enempää tyytyväinen! 

/ So here's our new wallpaper! I'm so happy we finally got rid of the old wallpaper that has been bothering me since we moved in. It was already all yellow and a bit broken from here and there. Our new wallpaper is from photowall.fi and we ordered it with measurements. Putting it on the wall was so nerve-racking because we were just so afraid that it won't go straight or that we'll rip it or something else goes wrong. We succeeded though and we're super happy with the result! 

I found this wallpaper from an interior magazine and it was love at first sight. Luckily I still love it as much on our wall too! What do you think? 

Minä saan olla ylpeä itsestäni

Kuvat/Pictures: Henri

Edited by Me

Heippa pitkästä aikaa! Muutama ehkä huomasikin jo Instagramin puolelta, että käväisin jälleen koelauluissa viime kuun puolella. Tällä kertaa kyseessä oli itselleni hyvinkin jännittävät ja tärkeät koelaulut ja ajattelin kirjoittaa niistä hieman sekä avata omia tuntemuksia tästä kokemuksesta! Koelauluissa on kyllä tullut käytyä ja pidän niitä todella tärkeinä - niistä saa esiintymiskokemusta, joutuu kohtaamaan uusia tilanteita, pärjäämään jännityksen kanssa, niissä saa soittaa (usein) pianistin kanssa ja niitä varten joutuu treenaamaan ohjelmistoaan parhaaseen mahdolliseen kuntoon, joten ne toimivat myös hyvänä treenimotivaationa kun on selkeä tavoite johon täytyy tähdätä. 

 Nyt syksyllä päätin tarttua tilaisuuteen ja hakea yhdeksi Radion Sinfoniaorkesterin Nuorten Solistien konsertin 2016 solisteista. Kyseessä oli avoin haku ikärajalla ja haku oli yhteinen useille eri soittimille kuten pianolle, jousisoittimille, puhaltimille, laulajille sekä monille muille instrumenteille.  Ensimmäisenä tuli lähettää vapaamuotoinen hakemus, jossa kertoi itsestään lyhyesti ilman valokuvia tai todistuksia. Panostin hakemukseen huolella säilyttäen omanlaisen kirjoitustyylini ja ilokseni sain kutsun koesoittoon. Koesoitossa esitin Ännchenin aarian ''Kommt ein schlanker Bursch gegangen'' Weberin oopperasta Der Freischütz jonka voi kuunnella esimerkiksi tästä. Saavuttuani ja ilmoittauduttuani koelaulutilaisuuteen sain tietää vuoroni olevan vasta 1 tunnin ja 45 minuutin päästä, joten hermoilua lievittääkseni kuuntelin kaikkia rakastamiani ooppera- ja musikaaliklassikoita putkeen koska ne toimivat hyvinä ''tsemppibiiseinä'' itselleni. Ennen omaa vuoroani sain mahdollisuuden käydä kappaleen läpi pianistin kanssa ja olen tästä todella kiitollinen - aikataulu nimittäin oli tiukka ja tämä oli pianistilta hyvin ystävällinen ele. Ääni oli vähän hukassa muutaman tunnin hiljaisuuden jälkeen vaikka olin yrittänyt venytellä ja verrytellä, eikä suoritus ollut sellainen, kun olisin halunnut. Epävarmuus ja jännitys, sekä pelko epäonnistumisesta kuului äänessä. Tämä oli omiaan lisäämään jännitystä.

Kurkkua kuivasi hurjasti esiintymisjonossa odotellessa ja koitin vain rauhoittua, join vettä, hymisin ja inisin ja pyörittelin hartioita. Ennen omaa vuoroa minulla oli mahdollisuus odottaa yksin harjoitushuoneessa muutaman minuutin ajan, josta olen hurjan iloinen, sillä tämä oli minulle se ratkaiseva hetki. Tässä kohtaa tuntui ensin että ''apua, ääni ei lähde eikä tule ja ei tästä mitään tuu!'' jolloin pysäytin omat ajatukset hetkeksi ja kerroin itselleni ääneen että voin ihan hyvin lopettaa tämän panikoimisen. Kerroin itselleni, kuinka osaan, ääneni on tallella, kappale tulee menemään hyvin ja nyt on vaan aika luottaa itseeni ja päästää irti kaikesta turhasta pelosta ja mietteistä, koska eihän tässä ole mitään hätää - olen menossa tekemään parhaani ja nauttimaan esiintymistilanteesta. Tästä rohkaistuneena kajautin menemään viimeiset äänenavaukset ja sieltähän se ääni tuli - puhtaana ja kirkkaana. 

Sitten olikin jo oma vuoro - hengitin syvään viimeisen kerran ja valmistauduin astumaan lavalle. Minulla oli hyvä olo astella tuomariston eteen itsevarmana ja iloisena - pääsinhän jälleen kerran laulamaan yleisölle ja sitä minä rakastan. Esitys sujui hyvin ja korkeat äänet tulivat puhtaasti ja kirkkaasti - pianoharjoituksen aikana kokemani epävarmuus oli tipotiessään. Sain laulaa kappaleeni loppuun (joka ei siis ole itsestäänselvyys), vastaanotto kappaleen jälkeen oli hymyileväinen, sain kiitokset, pitkät aplodit ja myös kehut pianistilta koe-esiintymisen jälkeen. Valitettavasti tänä vuonna Radion Sinfoniaorkesteri ei valinnut yhtään laulajaa Nuorten Solistien konsertin solistiksi, mutta minulle jäi tästä koe-esiintymisestä todella hyvä mieli ja tästä on jälleen hyvä jatkaa eteenpäin. Olen suunnattoman kiitollinen tästä mahdollisuudesta ja olen todella ylpeä itsestäni. Minä pääsin hakijoiden joukosta koe-esiintymään ja uskalsin luottaa itseeni, jonka seurauksena esitys onnistui toivotusti. Tämä oli minulle tärkeä muistutus siitä, että työ tuottaa tulosta ja edistystä ihan oikeasti tapahtuu, vaikka joskus tuntuu että kehitys vaan seisoo paikallaan. Mulle tämä oli henkilökohtaisesti iso juttu ja olenkin sitä mieltä että saan olla ylpeä itsestäni ja suorituksestani. Tämä oli myös tärkeä muistutus siitä, miten iso merkitys itse itsensä tsemppaamisella ihan oikeasti on. Kun uskoo itseensä, on jo puolimatkassa perille! Tottakai mua harmitti, ettei oma nimi löytynyt listalta, mutta tästä kokemuksesta ei voi kun olla todella onnellinen. Mulla riittää taas virtaa laulaa sydämeni kyllyydestä, opetella uutta ohjelmistoa ja syöksyä täysillä tavotteita päin. Pitkälle on tultu siitä, kun laulaminen oli pelkkä haave - nykyään se on tavoite jota kohden työskentelen täysin sydämin. 

/ Just quickly in english this time: few of you most likely noticed on instagram how I auditioned to become one of the soloists for the Helsinki Radio Symphony Orchestra's young soloist concert 2016. I'm so glad that I decided to apply and then got an invitation to the auditions! When waiting for my turn I was very nervous and in the piano rehearsal before the audition I could hear the insecure feeling in my voice and I definitely wasn't happy with the rehearsal. Before my turn I got few minutes alone in a rehearsal room and really got a reminder of how important it is to believe in yourself. I talked to myself, asked myself what did I fear and then had a little pep talk with myself. And just like that, when I really believed in myself and said it out loud, my voice came out clear and bright. The audition went really well after all but sadly they didn't choose any singers as soloists this year (it was an open audition for many instruments). I'm still extremely grateful for this opportunity and it really reminded me that hard work pays off. It's funny how far I've come from just dreaming of singing - now becoming a singer is a goal that I work very hard for with all the passion I've got. 

  

Flared pants & oversized jacket

Kuvat/Pictures: Henri

Edited by me

Tässä asussa lähdin viime viikonloppuna katselemaan koiranpentuja kaivopuistoon: mustat leveälahkeiset housut, valkoinen t-paita, tennarit ja yli-iso farkkutakki. Mietin, että voikohan leveälahkeisia housuja ja tuota jättitakkia yhdistää, mutta tykästyin tähän asuun itseasiassa kovin! Piilotin alle vielä paksun villatakin, joka lämmitti tuulessa ja lisäsin tuon huivin suojaamaan kaulaa (joka mätsäsi muutamankin koirakaverin huivien kanssa, eli tästä voidaan päätellä että olin siis vähintääkin yhtä tyylikäs kun ne paraatikoirat).

Oli aika viileä kun lähdettiin mutta tarkenin tässä asussa erinomaisesti ja lahkeet liehuivat kivasti tuulessa :-) Kaikkia koiria kiinnosti ihan superisti tuo mun laukussa roikkuva karvapallero (eli pompom, niinkun mä sanon) enkä ihan ajatellut vissiin loppuun että sehän näyttää ihan lelulta kun heiluu edestakasin, heh.. sain sitten suojella sitä kiinnostuneilta kuonoilta :-D Mitäs mieltä te olette tästä asusta? 

 / This was my outfit last weekend when we went to the puppy parade: black flared pants, white t-shirt, sneakers and oversized denim jacket. I was wondering if it's okay to combine flared pants with an oversized jacket but I ended up liking the combination a lot! I hid a cardigan under the jacket to keep me warm and even though it was quite windy I didn't get cold. I added the scarf to protect my neck from the wind and it actually gave a nice touch to the outfit (and turned out, few of the dogs had same kind of scarfs too so well, I was definitely being as fabulous as the parade dogs). 

Some of the dogs went crazy about the little furball on my bag and now when I think about it it's no wonder - it does look like a toy when it swings around while walking. I was then trying to protect it from many curious dogs :-D What do you think of this outfit?