Disappointment

Hei taas ja pahoittelut blogihiljaisuudesta. En vaan oo oikein tiennyt, että mistä aloittaa. Päätin kirjoittaa teille pettymyksestä - iso sellainen kun on ollut läsnä tällä viikolla. 

En myöskään tänä vuonna saanut haluamaani opiskelupaikkaa. Olin aivan varma, että nyt on minun aikani, mutta toisin kävi. Pettymys on erityisen suuri, sillä uskon, että kyse ei ollut taidon puutteesta. Päällimmäisenä tunteena iski epäusko. Tarkistin nimilistan viisi kertaa, toivoen, että oma nimi ilmestyisi joukkoon. Epäuskossa meni ensimmäinen ilta, yö ja seuraava aamu. Mietin vain, että ei voi olla totta, ei oikeasti voi, tässä täytyy olla virhe.

Seuraavaksi tuli viha. Miten mä en muka voinut päästä? Miksei mua valittu? Mitä mun on muka nyt tarkotus tehdä? Puhisin itsekseni ja ääneen hyvän aikaa ja sitten helpotti. 

Sen jälkeen tuli suru. Mä en päässyt sisään. Mulla ei vieläkään oo selkeetä suunnitelmaa, eikä opiskelupaikkaa. Mitä kaikki ajattelee nyt, kun mulla on taas välivuosi edessä? Pääsenkö mä ikinä mihinkään? Miksi mä en riittänyt?

Ja kerron tän teille siksi, että vaikka kävin nää kaikki tunteet läpi, niin koko ajan mä tiesin, että en kyllä varmana anna periksi. Mä oon tehnyt niin paljon kovaa duunia tän eteen, että en kyllä varmana luovuta. Silti mä surin ja kävin läpi noi kaikki erilaiset tunteet - ja se auttoi. Nyt mulla on jo ihan hyvä fiilis. Mä tiedän että en aio luovuttaa, kyllä kaikki asiat selkenee ja mä löydän kyllä polkuni. Mulla ei ole mitään hätää. Mä ehdin. Mä osaan. 

Olen jo uskaltautunut tutkimaan muita ratkaisuvaihtoehtoja ja lähettänyt muutamia työhakemuksia. En olisi rehellinen, jos en myöntäisi, että kyllä mua vielä harmittaa. Ja saakin harmittaa. Olen myös huolissani tulevasta syksystä ja ajatuskin ahdistaa. Onneksi en ole yksin ja tiedän kyllä, että tämä helpottaa. Moni muukin on varmasti samassa tilanteessa syksyllä. Mutta kyllä me vielä löydetään paikkamme. Pitää vaan jaksaa uskoa itseensä ja siihen, mikä tuntuu oikealta. Jos joku asia on oikeasti sellainen, jota todella haluaa, ei luovuttaminen ensiharmituksen jälkeen tunnu enää edes vaihtoehdolta. 

 / Just shortly this time - I didn't get to the school I applied for and I'm super disappointed. I've been through a lot of different feelings lately but letting them out and processing them made me feel better.  Even though this whole thing made me so sad I knew the whole time that I won't give up as I've worked so hard for my dream. 

I know now that I will find my place. I know I'm not alone. I have time. I'm good at what I do. I've applied few jobs and scrolled through some other (maybe) options. The point is that let yourself feel all the feelings that come with the disappointment and when you're ready, stand up and start again. Never stop believing in yourself  or what you do if it feels right.

Kuvat/Pictures: Henri

Edited by Me