Mukavasti lentokoneessa?

Mä henkilökohtaisesti en pidä lentämisestä. Oon tehnyt sitä paljon, mutta se ei oo valitettavasti muuttunut yhtään nautinnollisemmaksi. Voin tosi, tosi helposti huonosti kaiken kyydissä mikä liikkuu (oli kyseessä keinu, polkupyörä tai lentokone) eikä lentokoneen huono ilma auta yhtään. Mun mielestä lentokoneessa haisee, ja pelkkä se haju saa mun oloni jo epämukavaksi. Pitkillä lennoilla en voi hirveesti tehdä mitään, kun tuntuu että esim. kirjaakin lukiessa tulee vaan ihan sairaan huono olo. Kaikista pahin (toisten mielestä parhain), on se hetki kun jaetaan ruokaa. Se haju on kamala - enkä mä koskaan syö lennoilla. Aamiaista ehkä, jos on yölento ja kaksi ateriaa.

Pääasiallisesti pyrin nukkumaan lennoilla. Hankalaa ja epämukavaa, mutta niin se aika ainakin menee mahdollisimman nopeasti. Mulle olis täysi painajainen mennä koneeseen jossain epämukavissa, puristavissa farkuissa, koska se matkanteko on muutenkin epämukavaa joten mulle se mukava pukeutuminen on ihan ykkösasia.

Tällä hetkellä mua vaivaa jonkin sortin lentopelko, sillä kaks viimestä reissua oon voinut niin pahoin, että mielessä kummittelee vaan nämä muistot. Joudun kuitenkin lentämään toukokuussa, joten ajattelin jakaa teille mun mielestä parhaan lentämiseen sopivat vaatevinkit kollaasien muodossa. Näistä voi sitten poimia mukavaa inspiraatiota lentomatkailuun ja aion hyödyntää näitä myös itse. Ehkä se matkantekokin sujuu mukavammin? Ja hei, jos sulla on vinkkejä lentokoneessa rauhottumiseen ja matka-ahdistuksen lieventämiseen, niin mä otan kaikki vinkit vastaan tosi onnellisena.

Lentoasu nro.1 
Kuinka ihana on tuo Adidaksen verkka-asu? Ei varmasti kukaan katso sun sotkuista tukkaa tai pahoinvoinnin vihreäksi värjäämää naamaa, jos on tuo päällä! Voi painella menemään tosi tyylikkäänä pitkin kenttää, ja vielä mukavasti?

Adidas originals sweatshirt, €52 / Adidas Originals white trousers, €29 / Adidas Originals lightweight sneaker, €57 / Apple, €170 / WithChic vintage cat eye sunglasses, €13

Lentoasu nro.2 
No nyt ollaan matkalla mukavasti. Tukka auki, pipo päähän, jumppahousut jalkaan ja lämmin villatakki harteille. Sporttivermeissä näyttää yleensä yllättävän hyvältä ja pöksyissä on mukavasti joustovaraa, kun kampeaa itseään nukkumaan mitä ihmeellisimpiin asentoihin. Lenkkarit on jälleen ihan must - helposti pois jalasta ja jalkaan, sekä tosi hyvät kävellä.

Gray cable knit cardigan, €27 / White cropped sweater / NIKE grey yoga legging, €42 / Accessorize ribbed beanie hat, €27 / River Island tortoiseshell sunglasses, €13

Lentoasu nro.3

Tämä asu sopisi jollenkin lyhyelle lennolle. Tuo ihana neulemekko on varmasi tosi lämmin ja antaa myös mukavasti liikkumatilaa. Aurinkolasit piilottaa väsyneet silmät saapuessa, ja tonne mekon alle ja tennarien varsiin voi vielä piilottaa kompressiosukatkin lennon ajaksi. Aamulento, eikä hotellihuonetta saa vasta kuin iltapäiväksi? Tällä asulla kelpaa jatkaa suoraan kaupungillekin. 

Open front cardigan / LE3NO cropped jacket, €36 / Aysha Asymmetric Jumper Knitted Co-Ord Set, €26 / Converse sneaker, €63 / Messenger bag, €24 / Cat eye glasses, €28

Kuten oon aikasemminkin täällä pakkausvinkkejä jaellessani sanonut, niin tärkeintä on mun mielestä se, että vaatteissa riittää joustovaraa ja sulla on tarpeeksi lämpimästi päällä. Koneissa saattaa olla tosi kylmä ilmastointi. Siksi kaulahuivi ei oikeestaan koskaan ole huono idea, se toimii peittona tarpeen vaatiessa, mutta suojaa kaulaa (ja kurkkua) kylmältä ilmastoinnilta. Ehkä sen avulla välttyy myös niskakivuilta kun on hartiat korvissa ilmastoinnin vuoksi?

Laittakaa kommenttiboksiin teidän parhaat lentämiseen liittyvät vinkit. Oisin ikionnellinen! 

ps. Vertaistukikin kelpaa, jos siellä ruudun takana on joku muunkin, joka ei pidä lentämisestä. 

Lempikuvat vuodelta 2015 / Favourite pictures from 2015

Tammikuu-Helmikuu 2015

1. Superhelppo ja nopea lohipasta 2. Aamiaishetki 3. Laskiaispullaa & Kahvia ystävän kanssa

Maaliskuu 2015

1.-6. New York l, New York ll, New York lll, New York IV, New York V, New York VI

Toukokuu-Kesäkuu-Heinäkuu-Elokuu

1. Hyvää Vappua! 2. Kevään lakkiaiset & kesän saapuminen

3. Keskikesän paratiisi  4. Asuntomessuilla

5. Pyhäniemen kartanon taidekesän avajaiset 6. Roadtrip Juha Tapion keikalle

Elokuu-Syyskuu-Lokakuu

1. Kopparnäsin retki 2. Venetsialaiset hyvästit kesälle 3. Tukholma l, Tukholma ll, Tukholma lll

        4. Syksyinen kahvihetki 5. Kävelyllä lempikoiran Indyn kanssa

6. Treffeillä Linnanmäen valokarnevaaleilla 

Marraskuu

Joulukuu

1. He's name is Bond -pariskuntavalokuvaus  2. Happy birthday to me -synttärikuvaukset

Toivottavasti tältä vuodelta tarttuu vähintään yhtä ihania kuvamuistoja!

Vinkkejä itsensä piristämiseen päivän aikana & päivän jälkeen rauhoittumiseen

Mä tuppaan väsähtämään keskellä päivää, olin sitten kotona tai töissä. Yleensä aina! Tulee vaan sellanen kooma (varsinkin jos en keksi mitään järkevää tekemistä) ja jos jumiudun siihen, niin oon ihan tööt koko loppupäivän. Näillä kikoilla yritän aina itseäni piristää. Vastapainoksi ohessa on myös semmosia juttuja, mitä teen rentoutuakseni kun pääsen rättiväsyneenä takas kotiin.

Mitä kokeilen, kun alkaa väsyttää?

• Keitän/Laitan itselleni kupillisen kahvia ja istun alas juomaan sen rauhassa, nautiskellen oikein kahvin mausta. Olen myös kokeillut pari kertaa matcha lattea (matcha-jauhetta + esim. kuumaa Alpro vanilja soijamaitoa), mutta se on vähintääkin erikoisen makuista ja no, tämä syy on vain omassa päässäni, mutta tuntuu aina siltä että kahvi piristäisi paremmin. 
• Pidän pienen venyttelytuokion ja joskus lisään joukkoon pari kyykkyharjoitustakin. Rentoutan niskaa ja hartioita, venyttelen jalkoja ja selkää. Voin myös tunnustaa, että aina välillä teen muistista vanhoja balettiharjoituksia esim. keittiönpöytää ''tankona'' käyttäen ja johan siinä piristyy kun hiki otsalla vääntää plié:tä. 
• Nukun päiväunet. Sohvalle tai sängylle, viltti päälle, ja kello tasan 20min päästä soimaan. Tavoitteena on että silmiä ei avaa kertaakaan tuona aikana. Piristää! 
• Lähden kävelylle. Yleensä se on otettava itseään niskasta kiinni ja suurinpiirtein heitettävä pihalle, mut sen jälkeen kun sen vaikeimman ensimmäisen askeleen on ottanut, nii se alkaa jo tuntuu hyvältä idealta. Raitis ilma piristää takuuvarmasti. 

Miten rentoudun, kun pääsen kotiin?

• Istahdan ruokapöydän ääreen (jota meillä ei tosin tällä hetkellä ole) syömään. Ilman puhelinta, Ipadia, televisiota, lehtiä tai muita ärsykkeitä. Nautin ruoan hitaasti ja rauhassa. 
• Väritän aikuisten värityskirjaa. Tarpeeksi vaivatonta, mutta ihanan pikkutarkkaa. Perfektionisti -minä uppoutuu värittämään ja unohtaa ulkomaailman.
• Otan kiristävät ja puristavat vaatteet pois ja vaihdan yökkärihousuihin. Tästä jatka oman kullan kainaloon köllöttelemään, vaikka sohvalle. Rentoutumista parhaimmillaan. (Paitsi silloin, jos yliväsymys aiheuttaa riehumista.)
• Keitän teetä. Ah! Tee pelastaa elämiä (ja ei siis eläimiä, niinkuin joku joskus kuuli). Joku ihana vihreä tee, tai sitten kamomilla tee toimii. Tämä tyttö hiljenee hetkeksi. Teen juominen on jotenkin todella rauhottavaa? 
• Nollaan aivot pelaamalla hetken (10min) Ipadilla jotain peliä, joka on tarpeeksi yksinkertainen. 
• Käyn lämpimässä suihkussa. Oikein pitkän ja rankan (ja kiukuttavan) päivän jälkeen usein kuorin ihon, pesen hiukset, laitan tehohoidon latvoihin, läträän hyväntuoksuisella saippualla... pidän oman Spa-hetken, jonka lopuksi rasvaan jollain superhyväntuoksuisella vartalovoilla. Tulee ihana fiilis!

Tässä nyt sellaisia joitakin keinoja, mitä tuli mieleen. Tänään oon taas ihan rättiväsynyt ja taidan pitää oman spa-hetken suihkussa :-)

Ajatuksia opiskeluhaaveista ja niiden toteuttamisesta

               kuva Pinterest

Oon tässä nyt viikonlopun aikana miettinyt paljon opiskeluun liittyviä kysymyksiä. Mulle oli itselleni valtava pettymys (ja shokki) viime keväänä, kun en päässytkään Sibelius-Akatemiaan, vaikka olin itse suoritukseeni tosi tyytyväinen, jolloin kielteinen päätös tuli aika yllättäen.
Silloin mulla heräs kaikki perinteiset ajatukset, kuten; Enkö ole tarpeeksi hyvä? Mitä jos tää ei olekaan sitä mitä haluan? Eikö mulla olekaan potentiaalia? Onko kaikki muut parempia kuin minä? - ja olin jo ihan varma, että nyt se on sitten ruvettava johonkin muuhun. Syy suureen pettymykseen johtui osittain myös (koe-esiintymisestä) saamastani palautteesta. Ainoa ''negatiivinen'' palaute oli, että olen ikäni puolesta vielä kovin nuori. Palautteen pääsanomaksi jäi: olet kovin nuori, sinussa ei ole mitään vikaa, olet todella lahjakas, hae ensi vuonna uudestaan. Myös tästä johtuen pettymys tuntui entistä suuremmalta. Kuitenkin, osittain myös todella kannustavan palautteen vuoksi, tässä sitä taas ollaan, pääsykoekappaleiden kimpussa ja aion yrittää uudestaan.

On tosi kurjaa, että Suomessa on nykyään enää aika vähän klassisen laulun koulutusta. Moni tarjoaa musiikkipedagokiikan opetusta, mutta ei se tunnu oikealta vaihtoehdolta, kun on halu esiintyä ihan itse ja oppia esiintymään, päästä lavalle. Toki musiikkipedagokiikan opinnot voi olla ja varmasti onkin todella hyvä ponnistuslauta omalle uralle ja saa ammattinimikkeenkin samalla, mutta minä henkilökohtaisesti koin esimerkiksi pääsykokeet pedagogin koulutukseen todella haastaviksi, kun päässä jyskytti ainoastaan, että ei tämä ole se mitä sinä haluat. Lisäksi koin pääsykoetilanteet klassiseen lauluun vs. musiikkipedagokiikan kokeisiin todella erilaisina. Laulun pääsykokeet tuntuivat helpoilta, nautin todella paljon esiintymisestä pianistin kanssa, kun taas MuPen kokeissa menin täysin lukkoon, olin punainen kuin paloauto siinä tentattavana ja yritin epätoivoisesti laulaa mukana pianosta kuuluvaa epämääräistä sävelmää. Kuten varmaan kävikin jo selväksi, nautin siis esiintymistilanteesta todella paljon enemmän.
Yläaste- ja vielä lukioikäisenäkin olin aivan varma hakevani Lahden ammattikorkeakoulun musiikkiteatterikoulutukseen lukion jälkeen, mutta valitettavasti se lakkautettiin vuonna 2012, mikä on todella sääli ja sinne suli myös meikäläisen suunnitelmat hakea kyseiseen kouluun. Jyväskylässä tarjotaan nykyään ilmeisesti samankaltaista koulutusta, mutta olisihan se Lahti ollut lähempänä.

Kuvituskuvana 2 kuvaa Vaskivuoren lukin musikaalista Punainen Neilikka vuodelta 2012, valokuvat: Kalevi Rytkölä. 

Joka tapauksessa, se suurin kysymys mikä mulla on mielessä nyt pyörinytkin, on se, että mistä ihmiset kerää rohkeuden lähteä ulkomaille kokeilemaan siipiään? Tunnen monia ihmisiä, joista osa on lähtenyt opiskelemaan kauemmas Suomeen, mutta paljon niitäkin, ketkä ovat lähteneet maailmalle. Useampikin lähti Englantiin, toinen kiertää Aasiaa, on lähdetty Amerikkaan, Australiaan, oikeastaan melkein mihin vaan. Haluaisin kysyä jokaiselta teistä, miten te olette uskaltaneet? Tiedän, että Suomen maan kamaralta poistuttaessa musiikin koulutusta, oopperakoulutusta tai vaikka musiikkiteatterikoulutusta on tarjolla hurjan paljon isompi valikoima. Toki mukaan tulevat silloin lukukausimaksut ja muut asiat, joita joutuu miettimään, mutta niin moni muukin on aina jollain selvinnyt, miksen minäkin?
Aina aika ajoin avaan tietokoneen ja googlettelen musiikin koulutusta ulkomailta. Selailen usein mm. pääsykoevaatimuksia. Monesti ajattelen, että no eihän tuo ole edes paha, kyllä mä tuosta selviäisin - mutta sitten kauhistun pelkkää ajatustakin maailmalle lähtemisestä (että enhän minä voi siellä pärjätä!) ja suljen koneen ja jään jumittamaan nykyhetkeen.

Kuvituskuvana kuva Vaskivuoren lukion lastenmusikaali Ariel:ista vuodelta 2011. 

Tuntuu jotenkin, että oon joka toinen päivä ihan pihalla siitä mitä haluan. En ainakaan haluaisi lisää välivuosia. Tiedän, että haluan aikaisin isohkon perheen, ja oman talon pihalla, mutta ei sellaisten aika ole vielä, ilman koulutusta tai suunnitelmaa. Joka toinen päivä taas tiedän tasan mitä haluan - haluan todella paljon työskennellä musiikin/taiteen parissa - siinä olisi työ, jossa varmasti todella viihtyisi. Voin vain kuvitella, millaista olisi työkseen esiintyä. Rankkaa, mutta rakastettavaa.
Haluaisin tavallaan lähteä ulkomaille, uskoa siihen, että pääsisin kouluun opiskelemaan vaikka musiikkiteatteria, saisin tehdä sitä joka päivä, oppia laulua, näyttelemistä, kieliä - rakentaa siitä uran itselleni. Mutta täältä sohvalta käsin, ihmisenä joka ei tällä hetkellä todellakaan halua astua lentokoneeseen tai poistua kotona, se on aika hankalaa. Ja jos jotain uskallan tehdä asian suuntaan, peruutan tuplasti taaksepäin asian tullessa eteen.

Suurin unelmani olisi olla joku päivä Phantom of the Operan Christine. Tämä unelma on semmoinen mistä pidän kynsin ja hampain kiinni. Tämä on se, joka minua potkii eteenpäin, nostaa suosta ja antaa uskoa omiin unelmiin. Tarvitsisin vain rohkeutta kiivetä sitä kohti.

Kotitekoiset Club Sandwichit

Tehtiin tässä muutama päivä sitten lounaaksi Club Sandwichit (ihan kuin oltais oltu jossain rantabaarissa konsanaan) joista tuli itseasiassa sairaan hyviä, joten ajattelin, että laitan reseptin jakoon. Jaoin ainekset silleen ryhmittäin, että mitä tarvii minkäkin kanssa. 

Meidän Club Sandwichit;

-Leipä: Kauraleipää/tms. (ja leivänpaahdin)

-Kastike; Luonnonjugurttia, kurkkua, cayennepippuria, sitruunan mehua, balsamicoa, tuoretta basilikaa, suolaa

-Täytteet: Kalkkunaleikettä, baby-pinaattia, tomaattia, ituja, retiisiä

Kastike: Tarvitset n.10cm palan kurkkua. Halkaise se ja leikkaa vetisin keskiosa pois. Raasta kurkku lautaselle, puristele siitä käsin ylimääräinen vesi pois ja nostele kulhoon. Lisää kulhoon n.1dl luonnonjugurttia, 1rkl balsamicoa, kourallinen revittyjä basilikanlehtiä, cayennepippuria oman maun mukaan, ripaus suolaa ja n.1tl sitruunamehua. Sekoita huolellisesti, maista, lisää jotain tarvittaessaa = Valmis!

Sandwich: Halkaise leipä kahteen osaan ja laita paahtimeen. Viipaloi pohjapuoliskolle tomaatit, ja ripottele päälle hiukan suolaa. Sen jälkeen laita päälle kastiketta. Sen jälkeen kalkkunaviipale (tai kaksikin), sen jälkeen vielä lisää kastiketta ja sitten muutama baby-pinaattia oman maun mukaan. 

Tämän jälkeen ota kourallinen ituja ja laita ne erilliseen kulhoon, lisää hiukan sitruunamehua ja pyöräytä ituja mehussa. Sen jälkeen lisää idut leivälle. Sitten ei muuta kuin kansi leivän päälle! Leipä pysyy paremmin kasassa tikun avulla, ja tikkuun voi vielä viipaloida retiisiä ja muutaman kirsikkatomaatin.

Syö heti!  

Meidän on varmaan ihan pakko tehdä näistä vielä kana-avokado versio, vaikka ruisleivällä, koska molempia himottaa sellanen ihan liikaa. :D 

Aikooko kukaan kokeilla? 

Vuoden viimeinen postaus & ensimmäinen #ootd

Tässähän se, vuoden viimeinen postaus. En aio vääntää vuosikatsausta, mutta vuosi 2015 on tuntunut ihan äärettömän pitkältä, on ollut osittain hirmu hankala, parisuhteen osalta taas kunnon kukoistuskausi ja muuten varsinaista vuoristorataa. 

 En aio kummempia uuden vuoden lupauksia tehdä - ajattelin, että voisi entistä rohkeammin uskaltaa sanoa ei, kun siltä tuntuu, ja myös opetella tuntemaan omat rajansa ja lopettaa ajoissa silloin, kun on liian raskasta, eikä vasta sitten kun ei enää jaksa.

Tammikuussa alkaa taas armoton treenaus pääsykokeita varten, töitä tehden siinä samalla ja miettiminen taas, että mitähän sitä elämältä sit oikeastaan haluaisi. Bloggaaminen tuntuu taas kivalta, joten sitä aion varmasti jatkaa. 

Tässä jäin nyt ainoastaan miettimään, että pitäisikö leikkauttaa otsatukka takaisin (se sai suurta suosiota elinaikanaan!) ja vihdoinkin hankkia ne vaaleanpunaiset latvat? 

Kotoa pitäisi kerätä viimeisetkin joulukoristeet pois ja siistiä vähän, että vuoden 2016 voisi kirjaimellisesti aloittaa puhtaalta pöydältä. 

ps. Vuonna 2016 saan ainakin sen pesukoneen, mutta mites se koiranpentu?
pps. ootd = outfit of the day. Tää kai lasketaan semmoiseksi, kun nää on mulla tänään päällä?

Hyvää uutta vuotta kaikille,

ja kiitos, että olette tänäkin vuonna lukeneet blogiani!

Frosty Helsinki

Ihanaa kun on pakkasta ja pienenpieni lumikerros. Synttäreitäni edeltävänä päivänä toivoin mielessäni pientä lumikerrosta ja sieltähän se tuli! Tänäänkin oli niiiiin kaunis päivä, ihana pakkanen, mielettömän energisoiva auringonpaiste ja sininen taivas. Onneks sovittiin kuvaustreffit ystäväni Lauran kanssa, joka on napannut postauksessa minusta olevat kuvat. Oli tosin kiva hypellä vaihteeksi taas kameran takanakin.
Helsingin keskusta on niin upea auringonpaisteessa. Vois kai taas alkaa valokuvaamaan enemmänkin?

/ Helsinki city centre is so beautiful when it's a little below zero degrees and a just a little bit of snow on the ground. Add gorgeous sunshine and blue sky - what more can you wish for? It definitely woke up a bit of my photographing hobby. Maybe should really start again?